maanantai 28. huhtikuuta 2008

Neliöpeitto valmistui


Peitto isoäidin neliöistä on valmis. Eikä siitä edes tullut ihan niin ruma kuin etukäteen pelkäsin, mustat saumat ja reunus sopivasti ryhdistivät. Peiton koko on n. 90 x 110 cm eli varsin käypä lapsen sängynpeitteeksi tai muuten vain leikkeihin. Tai miksei sillä voi vaikka istuksia nurmikolla kunhan kesä tästä etenee. Reunoihin tein nyt vasta yhden kerroksen pylväitä, mietin vielä myöhemmin levennänkö ne jotenkin vai en. Ehkä en.


sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Pieniä asioita

Eilisen olimme mökillä haravoimassa. Ja saunomassa, ja paistamassa nuotiolla makkaraa. Oli ihanaa istua mökin portailla kuuntelemassa lintuja. Kaksi joutsentakin lensi järven yli ja laskeutui niemen taakse. Siellä niitä on ennenkin pesinyt.







Ja kyllä se pihakin tuli haravoitua.

perjantai 25. huhtikuuta 2008

Minusta tulee maanviljelijä

Olemme ajelleet ympäri kaupunkia ja etsimässä vuokraviljelypalstoja. Ensimmäinen löytyi helposti, mutta toinen oli piiloutunut niin hyvin että olimme päättäneet jo lähteä kotiin kun yhtäkkiä keksin paikan. Ja onneksi keksin, se oli nimittäin paljon hauskemman ja mukavamman näköinen paikka! Täältä siis vuokraamme palstan tai kaksi kesäksi.


Olen jo monta vuotta haaveillut omasta kasvimaasta, mutta kun en ole tähän mennessä asunut samassa paikassa koko kesää keväästä syksyyn asti, en ole voinut palstaa hankkia. Ah, sipuleita, porkkanoita, salaattia, herneitä! Auringonkukkia! Heti ensi viikolla lähden siemenostoksille.

Enkä minä edes tiedä viljelystä juuri muuta kuin mitä lapsuudesta muistan. Kotona harvennettiin porkkanoita ja kitkettiin vesiheinää tuntipalkalla. Paljonkohan se palkka oli? Ehkä viisi markkaa tunnilta? Tarkkaa kirjaa niistä tunneista ainakin pidettiin.

torstai 24. huhtikuuta 2008

Tänään

  • mietin miksi kirjoitan blogia, jota kukaan ei taida edes lukea
  • lapselle oli ilmestynyt toinen hammas, vasemmalle eteen alas
  • olen kokeillut erilaisia tapoja yhdistää isoäidin neliöt ja päätynyt ilmavaan virkkaustyyliin
  • laitoin jogurtin itämään yöksi
  • olen laulanut hämä-hämä-häkkiä ehkä 48 kertaa
Olen lukenut toinen toistaan mielenkiintoisempia blogitekstejä. Ihmisille tapahtuu asioita, he tekevät asioita ja he näkevät asioita. Miksi oma elämä välillä tuntuu niin tasapaksulta ja laimealta? Ahdistaakin. Liekö tässä tilassa sitten edes hyvä ajatus uppoutua toisten elämiin... Jää pian oma sitäkin vähää elämättä.

Tarvitsisin enemmän kykyä nähdä kauneus pienissä arkipäiväisissä asioissa. Jotkut sen osaavat ja onneksi näyttävät muillekin. Oppisinko minäkin?

Mutta ne lapsukaisen kaksi hammasta! Tekisi mieli syödä ne, niin suloisilta näyttävät!


(En minä oikeasti niin ankealta halua kuulostaa. Enhän?)

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Niiskutusta

Nuha vaivaa, niin minua kuin lastakin. Mies on säästynyt sentään. Tuntuu pahalta kun pikkuinen yskii unissaan eikä häntä oikein osaa mitenkään auttaa. Yöksi laitoin sipulisilppua kangaspussiin ja tyynylle, mutta liekö siitä ollut apua.

Viikonloppuna olimme mökillä yötä. Menimme lauantaina ja tulimme sunnuntaina illansuussa pois. Sää oli hieno ja lumet olivat melkein jo lähteneet. Olisi tehnyt mieli tarttua haravaan muttei oikein sunnuntaina viitsinyt. Pitäisi mennä joku arkipäivä uudelleen ja siivoilla mökkiä ja pihamaata. Ruusujakin voisi vähän leikata.


Rupesin päättelemään muutamaa (=muovikassillinen) isoäidin neliötä, jotka olen ajat sitten virkannut ja joista on tarkoitus tulla jonkinlainen peitto tai viltti. Harmi vain etten en oikein pidä käyttämistäni väreistä, sillä peitosta tulee tumma ja ankea. Enpä aikoinani juuri suunnitellut värejä tai kuvioita sen kummemmin, päätin vain virkata kaikista langanlopuista neliöitä. Mutta tuo päätteleminen, se se vasta on ihanaa! Miksiköhän olen jättänyt peittoprojektin kesken juuri tuossa vaiheessa?