Onhan näitä vaikka kuinka!
Armaalle aviomiehelle villapaita kesän viileisiin iltoihin. Dropsin malli nro 85-11, miehen itsensä valitsemana. Lankana Dropsin Karisma. Hihoissa ainakin riittää pituutta, jopa meidän orangille, mutta vartalo-osuus olisi ehkä saanut olla muutaman sentin pidempi. Ei voi mitään. Ollaan tyytyväisiä.
Tässä se lierihattu. Tuli vähän höpön mallinen (malli omasta päästä, tai siis lapsen), mutta asiansa hattu on kyllä ajanut kiitettävästi. Poikanenkin tykkää. Ainekset tähän luomukseen sain pojan tädin farkkujenlahkeista. Täti tuunasi nääs itselleen shortsit.
Eikö ole muuten ihanata katsella kun lapsi keskittyy täysillä johonkin? Vesileikit on tänä kesänä in, niitä jaksaisi loputtomiin.
Ja ne kesähousut. Kaava jokin muokkailtu perushousu, ehkä Gyntherin kirjasta alunperin. Vilpoista pellavaa, omista vanhoista äitiyshousuistani, jotka ratkesivat tietystä kriittisestä kohdasta. Valkoinen on niin käytännöllinen väri lasten pukineisiin. (Paitakin muuten taitaa olla omaa tuotantoa, feikki-Marimekko.)
Ja hetken kuluttua me lähdemme mustikkaan. Anoppi soitti ja ilmoitti, että kypsiä ovat, isoja ja meheviä. Ja niitä on paljon. Metsään siis.
