Kevättakki

Surauttelin poikaselle pyhätakin, Gyntherin kirjasta taasen. Ruskea osuus on kirpputorilta löytyneestä vakosamettihameesta, kiemurainen kangas ihan kaupasta ostettua, samoin kuin napit. Vuori on ohutta liukasta trikoota, jota sain taannoin yksveen mummulta muutaman metrin palan.

Takki on just passeli yksveelle käytettäväksi 10-20 asteen lämpötilassa kaupunkireissuilla ja kylässä. Siis silloin, kun on tarkoitus käyttäytyä sivistyneesti eikä möyriä mudassa ja hiekassa.

Minä niin nautin kun saan ommeltua vanhasta uutta. On palkitsevaa nähdä muuten roskiin menevän vaatteen saavan uuden elämän ihan uutena vaatteena. Vaatteet ovat uniikkeja, ei tule vastaan samanlaisia ihan joka mutkassa. Ja säästyyhän siinä rahaa, ei ollenkaan huono puoli sekään. Harmittelin joskus sitä, miten kalliita kankaat ovat kaupassa, ja miten itsetehdyt vaatteet tulevat kalliimmaksi kuin valmiina ostetut. Nyt olen valaistunut asiassa sen verran, että katselen kirpputoreja kangassilmällä. Varsinkin pikkulasten pukineita on helppo tehdä aikuisten vaatteista. Itselleni en ole vielä onnistunut tekemään mitään, harmi.

Farkut on eri kivat pöksyt!

Sain siskolta läjän vanhoja takapuolesta puhkikuluneita farkkuja. Pienempiin housuihinhan niissä riittää ainesta vielä vaikka kuinka! Gyntherin kaavoja pyörittelin ja asettelin ja onnistuihan se lopulta:

Pikkuisen harmittavasti jäi tuohon etutaskun reunaan aika ohueksi hiutunut kohta. Luultavasti kangas repeää siitä enemmin tai myöhemmin... Onneksi samalla innolla ompelin jo toisetkin haalarit, jotta on mitä vaihtaa. Toisista pöksyistä ei ole vielä kuvaa, kun mallinukke eli tuleva käyttäjä uinailee edelleen päiväunilla. (Herttinen, tähän aikaan?!?)

Tänään oli ensimmäinen kunnolla lämmin päivä tänä keväänä. Olimme hiekkalaatikolla ja yksvee söi hiekkaa minkä ehti aina kun äidin silmä vältti. Aurinko paistoi niin ihanasti, että äiti pärjäsi ilman lapasia ja poikanenkin olisi varmaan pärjännyt; kun tulimme sisälle, poikasen tassut olivat hikeentyneet ihan märiksi kurahanskoissa.

Pääsiäistossut

Tällaiset tossut valmistuivat juuri sopivasti ennen pääsiäisreissua mummolaan. Ostin kädentaitomessuilta eurolla pussillisen nahkapalasia ja kirpputorilta 50 sentillä huopuneen villapaidan. Niistä (ja pätkästä resoria) syntyi ensimmäinen versio tossuista, jotka kyllä kaipaavat vielä hieman kehittelyä. Ihan kivat, yksveekin tykkää.

Meillä on myös uusi harmooni. En vain ole saanut vielä rauhassa soittaa sillä edes yhtä laulua loppuun. Yksveen on pakko päästä vetelemään harmoonin tappeja tasan sillä sekunnilla kun äiti istahtaa soittopelin eteen. Ihan pakko.

Oikeastaan harmooni on uusi vain meille. Olen kuullut, että sen ovat mummi ja pappa saaneet kihlajaislahjaksi vuonna 1949. Sitten paljon myöhemmin se siirtyi vanhemmilleni lapsuuskotiini ja nyt meille. Uskollinen vanha kapistus toimii edelleen vallan hyvin.