Surauttelin poikaselle pyhätakin, Gyntherin kirjasta taasen. Ruskea osuus on kirpputorilta löytyneestä vakosamettihameesta, kiemurainen kangas ihan kaupasta ostettua, samoin kuin napit. Vuori on ohutta liukasta trikoota, jota sain taannoin yksveen mummulta muutaman metrin palan.
Takki on just passeli yksveelle käytettäväksi 10-20 asteen lämpötilassa kaupunkireissuilla ja kylässä. Siis silloin, kun on tarkoitus käyttäytyä sivistyneesti eikä möyriä mudassa ja hiekassa.
Minä niin nautin kun saan ommeltua vanhasta uutta. On palkitsevaa nähdä muuten roskiin menevän vaatteen saavan uuden elämän ihan uutena vaatteena. Vaatteet ovat uniikkeja, ei tule vastaan samanlaisia ihan joka mutkassa. Ja säästyyhän siinä rahaa, ei ollenkaan huono puoli sekään. Harmittelin joskus sitä, miten kalliita kankaat ovat kaupassa, ja miten itsetehdyt vaatteet tulevat kalliimmaksi kuin valmiina ostetut. Nyt olen valaistunut asiassa sen verran, että katselen kirpputoreja kangassilmällä. Varsinkin pikkulasten pukineita on helppo tehdä aikuisten vaatteista. Itselleni en ole vielä onnistunut tekemään mitään, harmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti