tiistai 27. toukokuuta 2008

Väsyttää edelleen

Minuun on tainnut iskeä kevätväsymys oikein kunnolla. Tai mikä lie väsymys...

Poikanen on oppinut ryömimään takaperin. Hän näkee edessään lelun, kiinnittää haukankatseensa siihen, nousee suorien käsivarsien varaan ja työntää itsensä taaksepäin. On surkuhupaisaa seurata, kun välimatka leluun vähän kerrallaan vain kasvaa. Pikku höppänä ei vielä ymmärrä, että jaloilla voisi työntää itseään eteenpäin.

Meillä on nyt muutamana päivänä syöty perunaa; ruokalappuset ovat olleet hyvässä käytössä. Lapsi tuntuu oppineen syömisen nopeasti ja odottaa kuin linnunpoikanen suu ammollaan lähestyvää lusikkaa. Tänään aiomme syödä perunan lisäksi myös porkkanaa.

Kasvimaapalstammekin on edistynyt. Nyt meillä on siellä kasvamassa sipulia, porkkanaa, jääsalaattia, kaalia, herneitä, retiisiä, kehäkukkia ja auringonkukkia. Kotona pakastimen päällä on itämässä vielä kesä- ja jättikurpitsaa pikkuruukuissa, ne vien pellolle vasta myöhemmin. Tänään pitäisi käydä vielä peittelemässä kylvökset harsolla, jotta kosteus ei niin pian haihtuisi maasta. Kasteluvesi kun täytyy kantaa ämpäreillä järvestä.

Olen minä näistä aurinkoisista (ja pilvisistäkin) alkukesän päivistä nauttinut, vaikka välillä tuntuu etten jaksaisi yhtään mitään. Jostain sitä jaksamista yhtäkkiä tulee vain lisää; lapsen naurusta, miehen suukosta, kivoista kuvista, kauniista sanoista. Hyvistä ajatuksista.

tiistai 20. toukokuuta 2008

Kantelettaren sanoin

Heponenki hengähtävi
Matkan pitkän mentyänsä,
Rautanenki raukenevi
Kesäheinän lyötyänsä,
Vetonenki vierähtävi
Joen polven juostuansa,
Tulonenki tuikahtavi
Yön pitkän palettuansa;
Niin miks' en minäi väsyisi,
Miks' en heikko hengähtäisi,
Miks' en vieno vierähtäisi,
Miks' en tuhma tuikahtaisi,
Illan pitkiltä iloilta,
Päivänlaskun laulamilta?

maanantai 12. toukokuuta 2008

Ruokalappuja

Poikanen sai myös pari uutta ruokalappua. Otin mallia vanhoista äitiyspakkauksen ruokalapuista, leikkasin laput vanhasta hiukan revenneestä hoitoalustasta ja reunustin vinokaitaleella. Toisessa on nauhakiinnitys ja toisessa tarrat. Tuli ihan hauskat nallelappuset.

Ruokalaput taitavatkin tulla tässä talossa pian tarpeeseen. Poikanen täyttää kohta puoli vuotta, ja neuvolan mukaan olisi aika alkaa syödä muutakin kuin rintaa. Meidän pieni vauva ei enää olekaan ihan pieni...

Uudet pöpät

Poikanen sai uudet villapöpät, Ullan ohjetta hieman muokaten tehdyt. Tein taakse pari lyhennettyä kerrosta selkäpuolta korottamaan ja muutenkin tein hieman ohjetta korkeammat pöksyt. (Pieni virhe sattui korotusta tehdessäni; tein ensin yhden lyhennetyn kerroksen taakse mutta toisen teinkin vahingossa eteen. Tulos tietysti yhteensä plusmiinusnolla. No, tein sitten vielä pari lyhennettyä lisää, ja katsoin tarkasti että ne tulivat varmasti taakse.)

Pidän tuosta ohjeesta. Erityisen mukavaa on, että silmukoita ei tarvitse poimia eikä pääteltäviä langanpäitä jää juuri lainkaan. Pöksyt myös istuvat lapselle hyvin.


tiistai 6. toukokuuta 2008

Enkeleitä

Tässä vastaukseni Elisan haasteeseen. Enempää enkeleitä en meiltä nyt löytänyt. (Tai oikeastaan löysin; seinälle unohtuneessa joulukortissa oli enkeli, mutta en viitsinyt kuvata sitä tähän.)

Ja ehkä voisi myös sanoa yhden enkelin nukkuvan tuolla ulkona vaunuissa. Se on kyllä kalju enkeli, kiharoista ei tietoakaan, mutta enkeli silti!

sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Vaippapussi

Tapasin jossain netissä villakankaisen vaippapussin. Siis sellaisen, jossa säilytetään likaisia kestovaippoja. Villaisena sen pitäisi pitää hajut sisällään ja itse puhdistaa itsensä. No, minäpä päätin kokeilla moista ja läksin kangaskauppaan. Puhdasta villaa ei löytynyt, mutta ostin tuollaista takkikangasta joka on 80% villaa. Jotenkin ajattelin, että vaipat viihtyisivät paremmin pussissa jos koristelisin sitä vähän. Luuletko vaippojen pitävän tällaisesta säilytyspussista?


Tässä tarkempi kuva kirjailusta:


Katossa ei vielä ole koukkua, joten en saanut kuvaa pussista luonnollisessa ympäristössään. Pussinhan täytyy toimiakseen saada roikkua vapaasti ja ilmavasti eikä siis olla painuksissa lattiaan tai muuhun. Toivottavasti tuo systeemi toimii!

lauantai 3. toukokuuta 2008

Aurinkoinen päivä

Koko tämä viikkohan on ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin. Täällä ovat ihan yhtäkkiä puut puhjenneet vihreiksi, toissapäivänä ne olivat vielä paljaina. Tuntuu kummalta mennä ulos lyhyillä hihoilla kun ihan vasta oli lunta ja jäätä ja tarvittiin toppatakkia. Poikastakin pukiessani joudun joka kerta ihmettelemään, mitä hänelle tällä kertaa laittaisin ylle. Tänään riitti sisävaatteiden lisäksi pelkkä myssy.

Kävimme koko pienen perheemme voimin kaupungilla. Istuskelimme auringonpaisteessa syömässä jäätelöä ja katselimme ihmisvilinää. Ostin monenlaisia siemeniä tulevaa kasvimaatani varten ja köynnöskrassia parvekelaatikoihin. Vähän jännittää, tuleeko viljelyksistäni mitään kun ei tuota kokemusta niin kovin paljon ole. Mutta syksylläpä on!

En ole aiemmin oikein ymmärtänyt, kun joku on kertonut miten paljon lapsi on tuonut iloa elämään. Olen pitänyt sitä vain kliseisenä fraasina, tyhmä minä. Nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää. Välillä kun vauvani nauraa, sydämeni tuntuu aivan halkeavan riemusta. Tämä rakkaus lapseen ja ilo lapsesta tuntuu ihmeelliseltä. Olen niin kiitollinen pikku poikasestani.