Koko tämä viikkohan on ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin. Täällä ovat ihan yhtäkkiä puut puhjenneet vihreiksi, toissapäivänä ne olivat vielä paljaina. Tuntuu kummalta mennä ulos lyhyillä hihoilla kun ihan vasta oli lunta ja jäätä ja tarvittiin toppatakkia. Poikastakin pukiessani joudun joka kerta ihmettelemään, mitä hänelle tällä kertaa laittaisin ylle. Tänään riitti sisävaatteiden lisäksi pelkkä myssy.
Kävimme koko pienen perheemme voimin kaupungilla. Istuskelimme auringonpaisteessa syömässä jäätelöä ja katselimme ihmisvilinää. Ostin monenlaisia siemeniä tulevaa kasvimaatani varten ja köynnöskrassia parvekelaatikoihin. Vähän jännittää, tuleeko viljelyksistäni mitään kun ei tuota kokemusta niin kovin paljon ole. Mutta syksylläpä on!
En ole aiemmin oikein ymmärtänyt, kun joku on kertonut miten paljon lapsi on tuonut iloa elämään. Olen pitänyt sitä vain kliseisenä fraasina, tyhmä minä. Nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää. Välillä kun vauvani nauraa, sydämeni tuntuu aivan halkeavan riemusta. Tämä rakkaus lapseen ja ilo lapsesta tuntuu ihmeelliseltä. Olen niin kiitollinen pikku poikasestani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti