Lämmintä joulunodotusta jokaiselle!

Tämän piparintuoksuisen mökin myötä haluan toivottaa oikein ihanan lämmintä joulunalusaikaa jokaiselle blogiini eksyvälle! Vaikka ulkona pakkanen paukkuu (vihdoinkin!), jospa meidän jokaisen sydän pikkuhiljaa sulaisi joulun oikealle sanomalle.

Pikku juttu vain

Poikanen täytti viime viikolla jo kaksi vuotta. Ei ole enää mikään vauva, ei. Juttua tulee vaikka kuinka, ja monesti äiti saa pidätellä naurua tarinoita kuunnellessaan.

Muutaman viime päivän poju on ollut sairaana, kuumetta lähinnä. (Ensin pelkäsin sen olevan sikatautia, mutta jos se sitä oli niin tosi lievänä onneksi.) Ruokahalu on ollut ihan kadoksissa ja poju on elänyt lähinnä maidolla. Tänään jo vähän paremmin maistui.

Kysyin sitten päiväunien jälkeen, haluaisiko poju välipalaa. Hän innostui heti. Jatkoin kyselemällä, mitä välipalaa haluaisi syödä. Vastaus: "Popparia antaa, kekkiä antaa!" Siis popcornia ja keksiä olisi pitänyt saada. Nauratti, mutta olin tylsä äiti ja annoin vain näkkileipää ja mehua. Yritetään jättää ne popparit ja kekkit juhlapäiville. :)

Pupulakki

Eurokankaan karvakankaasta väsäsin kohta-kaks-veelle talveksi myssyn. Vuorina ruskea fleece, korvissa ja nauhat ruskeaa velouria. Lämpimältä tuntuu, vielä ei oikein voi ottaa varsinaiseen käyttöön edes. Poju tykkää ja äiti myös.


Tarkoitus oli tehdä pupunkorvat, mutta jotain aasimaista noissa on. Ei haittaa, aasit on söpöjä eläimiä.

Herra Hakkarainen

Tulipa sitten harjoiteltua painohommia vähän lisää. Tässä koetteli hermoja musta pohja, joka tuntui aina vain kuultavan värin läpi. Ehkä olisi pitänyt antaa kerrosten kuivua ihan kunnolla ja tuputtaa uudestaan vasta seuraavana päivänä, mutta kuka nyt niin kauan malttaa odottaa? Lopputulos on kuitenkin ihan kiva, poju etenkin tykkää.

Ostoslistalle pääsi myös musta kangastussi. Silmien ja suiden ynnä muiden ohuiden viivojen tekeminen sabluunalla on aika hankalaa. Jälki tahtoo väkisinkin tuhraantua. Mikähän olisi hyvä ja kestävä tussi?

Mutta se täytyy sanoa, että kyllä tuo painaminen kerrassaan on mukavaa puuhaa! Olihan se sitä tietysti jo ala-asteella, mutta Annikan antama inspiraatio on vienyt hauskuuden ihan uusiin sfääreihin. Kerrassaan!

Tässä vielä tarkempi kuva itse herrasta.

Törkeä plagiaatti

Annika on esitellyt blogissaan uskomattoman upeita kankaanpainotöitä ja sai inspiroitua minut heti tilaamaan painovärit itsellenikin. Harjoittelu oli huiman hauskaa. Olen melko suoraan ottanut mallia Annikan koirakuviosta, toivottavasti ei haittaa. Poju sai tällaisen paidan:


Urhea soturimme taisteli pihalla keinun kanssa ja hävisi. Muistona ottelusta ruvet otsassa ja poskessa. Eilinen oli kova päivä, toivottavasti tänään on helpompi.

Pöpät taas

Taas yhdet vaippahousut hyväksi havaitulla ohjeella. Koko 8-10kg ja lankana Tallinnasta ostettu Schoeller & Stahlin Filzi, kulutus vähän yli kolme kerää. En ole vielä kuullut kommentteja langan kosteudenpitävyydestä, mutta oletan että toimivat. Lanka on pehmeää ja tarkoitettu konehuovutukseen. Nämä pöksyt tein siis kaverin tytölle pohjoiseen.

No niin taas

Hiljaisuus venyy ja venyy... Käsityöt on ihan jäissä ja seis, kesä jotenkin vie neulomisinnon Huizin Nevadaan. Miksi? Pikaompeluksia on tullut tehtyä, esim. poikaselle kesähousut omista vanhoista pellavaisistani, shortseja, lierihattua ynnä muuta tarpeellista. Kuvia ei tietenkään ole. Vai onkohan...? Hetkonen.

Onhan näitä vaikka kuinka!


Armaalle aviomiehelle villapaita kesän viileisiin iltoihin. Dropsin malli nro 85-11, miehen itsensä valitsemana. Lankana Dropsin Karisma. Hihoissa ainakin riittää pituutta, jopa meidän orangille, mutta vartalo-osuus olisi ehkä saanut olla muutaman sentin pidempi. Ei voi mitään. Ollaan tyytyväisiä.


Tässä se lierihattu. Tuli vähän höpön mallinen (malli omasta päästä, tai siis lapsen), mutta asiansa hattu on kyllä ajanut kiitettävästi. Poikanenkin tykkää. Ainekset tähän luomukseen sain pojan tädin farkkujenlahkeista. Täti tuunasi nääs itselleen shortsit.

Eikö ole muuten ihanata katsella kun lapsi keskittyy täysillä johonkin? Vesileikit on tänä kesänä in, niitä jaksaisi loputtomiin.


Ja ne kesähousut. Kaava jokin muokkailtu perushousu, ehkä Gyntherin kirjasta alunperin. Vilpoista pellavaa, omista vanhoista äitiyshousuistani, jotka ratkesivat tietystä kriittisestä kohdasta. Valkoinen on niin käytännöllinen väri lasten pukineisiin. (Paitakin muuten taitaa olla omaa tuotantoa, feikki-Marimekko.)

Ja hetken kuluttua me lähdemme mustikkaan. Anoppi soitti ja ilmoitti, että kypsiä ovat, isoja ja meheviä. Ja niitä on paljon. Metsään siis.