Herra Hakkarainen

Tulipa sitten harjoiteltua painohommia vähän lisää. Tässä koetteli hermoja musta pohja, joka tuntui aina vain kuultavan värin läpi. Ehkä olisi pitänyt antaa kerrosten kuivua ihan kunnolla ja tuputtaa uudestaan vasta seuraavana päivänä, mutta kuka nyt niin kauan malttaa odottaa? Lopputulos on kuitenkin ihan kiva, poju etenkin tykkää.

Ostoslistalle pääsi myös musta kangastussi. Silmien ja suiden ynnä muiden ohuiden viivojen tekeminen sabluunalla on aika hankalaa. Jälki tahtoo väkisinkin tuhraantua. Mikähän olisi hyvä ja kestävä tussi?

Mutta se täytyy sanoa, että kyllä tuo painaminen kerrassaan on mukavaa puuhaa! Olihan se sitä tietysti jo ala-asteella, mutta Annikan antama inspiraatio on vienyt hauskuuden ihan uusiin sfääreihin. Kerrassaan!

Tässä vielä tarkempi kuva itse herrasta.

Törkeä plagiaatti

Annika on esitellyt blogissaan uskomattoman upeita kankaanpainotöitä ja sai inspiroitua minut heti tilaamaan painovärit itsellenikin. Harjoittelu oli huiman hauskaa. Olen melko suoraan ottanut mallia Annikan koirakuviosta, toivottavasti ei haittaa. Poju sai tällaisen paidan:


Urhea soturimme taisteli pihalla keinun kanssa ja hävisi. Muistona ottelusta ruvet otsassa ja poskessa. Eilinen oli kova päivä, toivottavasti tänään on helpompi.

Pöpät taas

Taas yhdet vaippahousut hyväksi havaitulla ohjeella. Koko 8-10kg ja lankana Tallinnasta ostettu Schoeller & Stahlin Filzi, kulutus vähän yli kolme kerää. En ole vielä kuullut kommentteja langan kosteudenpitävyydestä, mutta oletan että toimivat. Lanka on pehmeää ja tarkoitettu konehuovutukseen. Nämä pöksyt tein siis kaverin tytölle pohjoiseen.

No niin taas

Hiljaisuus venyy ja venyy... Käsityöt on ihan jäissä ja seis, kesä jotenkin vie neulomisinnon Huizin Nevadaan. Miksi? Pikaompeluksia on tullut tehtyä, esim. poikaselle kesähousut omista vanhoista pellavaisistani, shortseja, lierihattua ynnä muuta tarpeellista. Kuvia ei tietenkään ole. Vai onkohan...? Hetkonen.

Onhan näitä vaikka kuinka!


Armaalle aviomiehelle villapaita kesän viileisiin iltoihin. Dropsin malli nro 85-11, miehen itsensä valitsemana. Lankana Dropsin Karisma. Hihoissa ainakin riittää pituutta, jopa meidän orangille, mutta vartalo-osuus olisi ehkä saanut olla muutaman sentin pidempi. Ei voi mitään. Ollaan tyytyväisiä.


Tässä se lierihattu. Tuli vähän höpön mallinen (malli omasta päästä, tai siis lapsen), mutta asiansa hattu on kyllä ajanut kiitettävästi. Poikanenkin tykkää. Ainekset tähän luomukseen sain pojan tädin farkkujenlahkeista. Täti tuunasi nääs itselleen shortsit.

Eikö ole muuten ihanata katsella kun lapsi keskittyy täysillä johonkin? Vesileikit on tänä kesänä in, niitä jaksaisi loputtomiin.


Ja ne kesähousut. Kaava jokin muokkailtu perushousu, ehkä Gyntherin kirjasta alunperin. Vilpoista pellavaa, omista vanhoista äitiyshousuistani, jotka ratkesivat tietystä kriittisestä kohdasta. Valkoinen on niin käytännöllinen väri lasten pukineisiin. (Paitakin muuten taitaa olla omaa tuotantoa, feikki-Marimekko.)

Ja hetken kuluttua me lähdemme mustikkaan. Anoppi soitti ja ilmoitti, että kypsiä ovat, isoja ja meheviä. Ja niitä on paljon. Metsään siis.

Sagittaria

Sagittaria-huivi Sisäisestä villapaidasta. Lanka luonnonvalkoinen Dropsin Alpaca. Puikot nro 5. Langan menekki n. 2 ja puoli kerää.

Neuloin kakkoskaavion 7-9 kertaa. Sekosin laskuissa jossain välissä niin pahasti, että jouduin purkamaan kolmoskaavion ensimmäisen yrityksen kokonaan kun silmukat eivät täsmänneet. Olin siis hypännyt kolmoskohtaan kakkosen puolestavälistä enkä lopusta, kuten olisi pitänyt.

Huivi on ihanan pehmeä ja lämmittävä vaikka onkin enimmäkseen pelkkää reikää. :) Jospa joku kutsuisi meidät juhliin, jotta voisin käyttää huivia...

Huivi on n. 75cm korkea ja 170cm leveä. Ihan sopivan kokoinen tuli, ei liian suuri eikä liian pienikään. Kokoa kun on niin hankala kesken neulomisen arvioida.

Paraphernaliat

Neuloin mammalle äitienpäiväksi Paraphernalia-sukat. Kantapää vain piti tehdä eri tavalla, kun en hoksannut lankaa ja mallia valitessani etteivät ne oikein sovikaan yhteen. Halusin kuitenkin väriliu'un pysyvän ehjänä tuossa palmikossa, joten tein kantapään sitten vasta lopuksi. Tämä kaikki aiheutti hieman harmitusta ja lisävaivaa ja sen että sukat melkein myöhästyivät äitienpäivästä. Lanka oli uusi tuttavuus nimeltä Zauberball, väri lienee blackberry. Tulevaisuus näyttää, miten lanka kestää käytössä ja nyppyyntyykö kovin. Pari kertaa jouduin purkamaan pätkän, ja silloin ainakin lanka oli jo ehtinyt hieman takkuuntua.

Näitä sukkia tehdessä opin

- miettimään miten langan värinvaihdot sopivat malliin

- tekemään kantapään fiksusti jälkikäteen

- silmukoinnin jalkaterän (ja kantapään) päättelykeinona

Mamma oli sukkiinsa oikein tyytyväinen, mikä tietysti ilahdutti mieltäni. Käskin ottaa sukat käyttöön turhia säästelemättä, ettei kaikki vaivani olisi mennyt hukkaan ja kaapin koristukseksi.

Äi-ti

Voi rakkaus miten ihanalta kuulostaa, kun poikanen sanoo "äi-ti!" Toissapäivänä sen ensimmäisen kerran sain kuulla. Pisara tulee silmäkulmaan ja sydäntä pakahduttaa.

Näin runoilee Immi Hellénkin:

Tahdotko nähdä ihmeen kauniin kuvan,

äiti ja lapsi kun istuvat portailla tuvan?

Mitäpä lapsen äidille kuiskaavan kuulet,

noin kun on kirkas katse ja hymyssä huulet?

Oi, hän oppinut yhden sanan on vasta,

sitä ei lakkaa kyyhkynen kujertamasta.

Sanaan siihen liittyy kaikki, mi hyvää,

kaikki mi maassa on kaunista, tunnetta syvää.

Äiti, oi, äiti, maailman kaunein sana

- se sointuu kuin ihana sävel lapsen lausumana.