Nuttunen

Pienelle saapuvalle neuloin nutun ja myssyn. Nuttusen malli Dropsin 13-18 josta pidän kovasti, lankana Drops Alpaca. Koko on ohjeen pienin eli 1-3kk. Myssy taas on ihan tavallinen siksakmyssy samasta langasta.

Jotenkin koko ajan tuntuu, että olen unohtamassa jotain tärkeää. Jotain ehdottoman tärkeää ja välttämätöntä. En vain keksi, mitä se voisi olla! Esikoisen hoito synnytyksen ajaksi on järjestetty, vauvanvaatteita, vaippoja ja tarvikkeita on vaikka millä mitalla ja lisää saa kaupasta jos tarvitaan. Mitä vielä puuttuu?

No tietenkin se kypsyys ja kokemus, jota kahden lapsen äiti tarvitsisi. Tunne siitä, että pärjään ja pystyn. Että esikoinen iso pieni poikanen ei jää vauvan varjoon vaan jaksan antaa hänelle aikaa - ja etenkin rakkautta - vähintään yhtä paljon kuin ennenkin. Sanokaa, että se on mahdollista!

Odotusta...

Täällä elätään jännittäviä aikoja nykyään. Odottavia ja pikkuhiljaa myös kärsimättömiä aikoja. Vaikka Siihen Päivään on vielä melkein kaksi viikkoa, alan olla jo aika täynnä. Kirjaimellisesti.

Tämä odotus on ollut arka mutta iloinen. Pelottavakin toisaalta. Ja kovin minua mietityttää, miten poikanen mahtaa suhtautua tulevaan pikkusisarukseen. Olen yrittänyt paljon puhua ja yhdessä olemme laittaneet vauvan vaatteita koreihin. Mutta tuntuu kuitenkin, ettei tuollainen kaksivuotias vielä taida ymmärtää mitä tarkoittaa kun vauva tulee jakamaan äidin, isin ja kodin. Enhän minäkään osaa kuvitella, millaista on elämä kahden pienen kanssa!

Hyvää joulua!

Huomenaamuna ajelemme joulunviettoon mummulaan. Viimeviikkoinen mahatauti uhkasi muuttaa suunnitelmamme kokonaan, mutta onneksi paranimme ajoissa ja pääsemme sittenkin mummun, papan, enojen ja tätien seuraan. Tänään olemme paketoineet viimeisiä lahjoja, poikanen on harjoitellut saksien käyttöä lahjapaperiin. Hauskaa vaikkakin tarkkaa puuhaa. Kielenkärki vain vipattaa saksien kanssa samassa tahdissa, kun pienet sormet yrittävät osua oikeaan kohtaan. Ja silppua syntyy!


Toivotan oikein ihanaa, rauhallista ja siunattua joulua jokaiselle! Muistetaanhan pysähtyä vaikka katselemaan kynttilää aina välillä...

Lämmintä joulunodotusta jokaiselle!

Tämän piparintuoksuisen mökin myötä haluan toivottaa oikein ihanan lämmintä joulunalusaikaa jokaiselle blogiini eksyvälle! Vaikka ulkona pakkanen paukkuu (vihdoinkin!), jospa meidän jokaisen sydän pikkuhiljaa sulaisi joulun oikealle sanomalle.

Pikku juttu vain

Poikanen täytti viime viikolla jo kaksi vuotta. Ei ole enää mikään vauva, ei. Juttua tulee vaikka kuinka, ja monesti äiti saa pidätellä naurua tarinoita kuunnellessaan.

Muutaman viime päivän poju on ollut sairaana, kuumetta lähinnä. (Ensin pelkäsin sen olevan sikatautia, mutta jos se sitä oli niin tosi lievänä onneksi.) Ruokahalu on ollut ihan kadoksissa ja poju on elänyt lähinnä maidolla. Tänään jo vähän paremmin maistui.

Kysyin sitten päiväunien jälkeen, haluaisiko poju välipalaa. Hän innostui heti. Jatkoin kyselemällä, mitä välipalaa haluaisi syödä. Vastaus: "Popparia antaa, kekkiä antaa!" Siis popcornia ja keksiä olisi pitänyt saada. Nauratti, mutta olin tylsä äiti ja annoin vain näkkileipää ja mehua. Yritetään jättää ne popparit ja kekkit juhlapäiville. :)

Pupulakki

Eurokankaan karvakankaasta väsäsin kohta-kaks-veelle talveksi myssyn. Vuorina ruskea fleece, korvissa ja nauhat ruskeaa velouria. Lämpimältä tuntuu, vielä ei oikein voi ottaa varsinaiseen käyttöön edes. Poju tykkää ja äiti myös.


Tarkoitus oli tehdä pupunkorvat, mutta jotain aasimaista noissa on. Ei haittaa, aasit on söpöjä eläimiä.

Herra Hakkarainen

Tulipa sitten harjoiteltua painohommia vähän lisää. Tässä koetteli hermoja musta pohja, joka tuntui aina vain kuultavan värin läpi. Ehkä olisi pitänyt antaa kerrosten kuivua ihan kunnolla ja tuputtaa uudestaan vasta seuraavana päivänä, mutta kuka nyt niin kauan malttaa odottaa? Lopputulos on kuitenkin ihan kiva, poju etenkin tykkää.

Ostoslistalle pääsi myös musta kangastussi. Silmien ja suiden ynnä muiden ohuiden viivojen tekeminen sabluunalla on aika hankalaa. Jälki tahtoo väkisinkin tuhraantua. Mikähän olisi hyvä ja kestävä tussi?

Mutta se täytyy sanoa, että kyllä tuo painaminen kerrassaan on mukavaa puuhaa! Olihan se sitä tietysti jo ala-asteella, mutta Annikan antama inspiraatio on vienyt hauskuuden ihan uusiin sfääreihin. Kerrassaan!

Tässä vielä tarkempi kuva itse herrasta.