Pienelle saapuvalle neuloin nutun ja myssyn. Nuttusen malli Dropsin 13-18 josta pidän kovasti, lankana Drops Alpaca. Koko on ohjeen pienin eli 1-3kk. Myssy taas on ihan tavallinen siksakmyssy samasta langasta.
Jotenkin koko ajan tuntuu, että olen unohtamassa jotain tärkeää. Jotain ehdottoman tärkeää ja välttämätöntä. En vain keksi, mitä se voisi olla! Esikoisen hoito synnytyksen ajaksi on järjestetty, vauvanvaatteita, vaippoja ja tarvikkeita on vaikka millä mitalla ja lisää saa kaupasta jos tarvitaan. Mitä vielä puuttuu?
No tietenkin se kypsyys ja kokemus, jota kahden lapsen äiti tarvitsisi. Tunne siitä, että pärjään ja pystyn. Että esikoinen iso pieni poikanen ei jää vauvan varjoon vaan jaksan antaa hänelle aikaa - ja etenkin rakkautta - vähintään yhtä paljon kuin ennenkin. Sanokaa, että se on mahdollista!
2 kommenttia:
Sydämen matematiikka toimii vähän toisin kuin tavallinen: kun rakkautta jakaa, se ei vähenekään vaan kertautuu! Ja jokaista lasta rakastaa taatusti tasan yhtä paljon, eri tavoin vain.
Onnea matkaan!
Ei uuden pienokaisen tulo vie rakkautta isommalta sisarukselta. kyllä se on totta, että rakkaus vain lisääntyy uuden lapsen myötä :). Arki ja muu hyörinä hakee hetken uutta rytmiä, ja siinä voi olla pikkuisen pyörällä niin isot kuin pienetkin, mutta lopulta tasapaino löytyy. Mitä se sitten missäkin perheessä tarkoittaa. Ja monenlaistahan sinne äidin sydämeen mahtuu. Huolta, pelkoa ja epävarmuutta. Riemua, kiitollisuutta ja lämpöä. Joskus ehkä neuvottomuutta ja suruakin. Mutta aina kuitenkin sitä rakautta :). Suloisen nutun olet pienelle tehnyt! Kaikkea hyvää loppuodotukseen!
Lähetä kommentti