- mietin miksi kirjoitan blogia, jota kukaan ei taida edes lukea
- lapselle oli ilmestynyt toinen hammas, vasemmalle eteen alas
- olen kokeillut erilaisia tapoja yhdistää isoäidin neliöt ja päätynyt ilmavaan virkkaustyyliin
- laitoin jogurtin itämään yöksi
- olen laulanut hämä-hämä-häkkiä ehkä 48 kertaa
Tarvitsisin enemmän kykyä nähdä kauneus pienissä arkipäiväisissä asioissa. Jotkut sen osaavat ja onneksi näyttävät muillekin. Oppisinko minäkin?
Mutta ne lapsukaisen kaksi hammasta! Tekisi mieli syödä ne, niin suloisilta näyttävät!
(En minä oikeasti niin ankealta halua kuulostaa. Enhän?)
4 kommenttia:
Hopsansaa, tulin kaunista arkea toivottamaan! Ei minullekaan tunnu koskaan tapahtuvan jännää, arkea vain. Aivan valtavan suloinen vauva sinulla!
Minusta tuossa oli hyvin koottu päivän asiat.
Silloin kun en vielä ollut äiti, olin kovin meneväinen ja minulle tapahtuikin kaikkea mielenkiintoista. Nyt olen elänyt vuosia tosi pienesti, koti-kauppa-työ-akselilla. Joskus kaipaan jotain muuta, lähinna matkoja, muuten tuntuu hyvältä. Se on kai vanhuutta vaiko kypsymistä....
Tervetuloa blogimaailmaan!! Täällä kasvatetaan lapset ja neulotaan heille sukkia:D vakkari blogini on osoitteessa http://katiija.vuodatus.net Tervetuloa kylään, kahvipannu on kuumana, mutta pullat täytyy tuoda itse :D
Minäkin välillä, kovin usein taas nykyään, mietin, miksi kirjoitan blogia. Voisinhan kirjoittaa myös päiväkirjoja, niinkuin ennen oli tapana. Kommenttilootissa usein nolla. Sitten muistan, että aloitin blogin, koska tunsin itseni loiseksi. Joka vain luki ja ammensi muilta. Viis siitä, jos ei muut lue tai "löydä" minua. Olen kuitenkin, ainakin toistaiseksi, myös netissä olemassa, JOS joku haluaa käydä vilkaisemassa, mitä ajatuksia minulla on pinnassa.
Ja myös, blogi on aika ainutlaatuinen taltiointikanava. Ehkä moni ajatus olisi jäänyt ajattelematta, huomio tekemättä, ilman blogia... Pelottava ajatus, mutta niin se voi olla.
Muistutan kuitenkin itseäni myös siitä, etten elä missään nimessä blogiani varten, vaan blogaan elämääni varten.
Samoin kannustan sinua. Että jos ne muiden elämät tuntuu hohdokkaammilta, lue niitä ehdottomasti vähemmän. Siitä se vain voi olla kiinni. "Lue" enemmän vain omaasi, niin johan siitä irtoaa kovasti. Jokainen vaipanvaihto esim, ja taas on suhteesi vauvaan hiukan tiiviimpi. Yhden vaipanvaihdon verran. Läsnäolo on jotakin, jota ei voi tavoittaa muuten, kuin olemalla.
Enkös puhukin viisaita:). Vanha kunnon viisaus, kun ei tiedä, on helpointa olla opettaja.
Teillä taitaa olla about samanikäinen poika kuin meillä, puolivuotias? Meidän kuopukselle puhkeamassa jo yläetuhampaatkin. Oi se tekee kipeää.
Ja viljelypalstailu siis alkamassa siis sielläkin. Jännittävää!
Lähetä kommentti