Olo on tyhjä

Nyt se sitten varmistui. Viime viikolla kävin magneettikuvauksessa ja tänään kuulin tulokset. Meidän pikkuiseltamme puuttuvat munuaiset kokonaan. Kolmellakaan perusteellisella ultrauskerralla ei munuaisia löytynyt, ja nyt tämä magneettikuvaus varmisti asian. Hän ei tule elämään syntymänsä jälkeen kuin korkeintaan muutaman tunnin. En tiedä onko vauvamme tyttö vai poika, mutta pian se varmaan selviää. Huomenna menen sairaalaan ja synnytystä aletaan käynnistää.

Olemme nyt ehtineet totutella ajatukseen jo muutaman viikon ajan mutta epätodelliselta tämä tuntuu silti. Meidän pienokaisemme, joka nytkin parhaillaan potkii vatsaani sisäpuolelta, ei tule kanssamme koskaan kotiin. Kun nämä potkut lakkaavat, on koko lyhyt elämä kohta ohi. Koskaan ei tule ensimmäistä hymyä, ei ensimmäistä hammasta, ei ensimmäisiä askelia.

Ja kuitenkin tahdon ajatella ja uskoa, että tälläkin pienellä elämänmatkalla on jokin merkitys. Ehkä joskus tulen sen ymmärtämään, ehkä en, mutta silti uskon Jumalalla olevan omat suunnitelmansa ja tarkoituksensa.

Yksi vuotta

Meidän vauva lakkasi sitten olemasta vauva. Se on nyt jo yksi vuotta ja iso poika. Kävelläkin osaa, ainakin melkein. Mummolassa enojen valmennuksessa paras saavutus taisi olla yhdeksän askelta. :)


Garnstudion uudessa vauvamallistossa on huippusuloisia neuleita. Tätä kaarrokevillapaitaa rupesin neulomaan kuvan perusteella jo ennen kuin ohjetta oli julkaistu, sattumalta silmukkamäärät täsmäsivät just eikä melkein! Tuo Alpaca on kyllä ihanaa lankaa, olin ihan myyty kun sain ensimmäisen kerän käteeni.


Malli siis nro Z-053-by, lankana Dropsin Alpaca (jota kului yli kerä vähemmän kuin ohjeessa sanottiin), pyöröpuikot 2,5 ja 3. Ja ihan itselleni muistutuksena käsinpesu. Tuo kirjoneule vaatisi vielä ehkä hieman harjoittelua... Pitkät langanjuoksut kun tuppaavat kiristämään välillä.

Menninkäinen

Tiitiäinen, metsäläinen... Tässäpä meidän menninkäinen. Villahaalari pikku menninkäiselle Ullan ohjeella, johon ihastuin heti ensinäkemältä. Muuten olen pukuun sangen tyytyväinen, mutta vetoketju tuotti ongelmia. Asia on nyt ratkaistu väliaikaisesti napeilla, mutta napinläpien puuttuessa haalarin avaaminen ja sulkeminen on ihan liian vaivalloista. Ensin yritin toki ommella vetoketjun kuten käskettiin, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Sitten yritin ommella vetoketjun toisella tavalla, mutta yhtä rumaa jälkeä tuli niinkin. Onko vetoketju parempi ommella neuleeseen ompelukoneella vai käsin?!? Villapuku on kuitenkin ihanan pehmeä, lämmin ja kaunis. En ollut palmikoita juurikaan neulonut ennen tätä, mutta mukavaahan se oli.


Lankana Hjertegarnin Alpaca Silk (60% alpakkaa, 30% merinovillaa ja 10% silkkiä), puikkokokona 3 1/2 ja silmukkamäärät melkein samat kuin ohjeessa. Ihan vähän lisäsin silmukoita, koska ohje oli paksummalle langalle. Lankaa kului aika tarkalleen viisi kerää.

Sukkaset

Neuloin poikaselle sukat Dropsin Fabelista. Muunmuassa näissä minua häiritsevät nuo löysät silmukat puikkojen vaihtumiskohdissa. Höh. Kokeilin kyllä pikkuhiljaa siirtää vaihtumiskohtaa, mutta sitten tuo löysä raita vain rupesi kiemurtelemaan. Pitääpä perehtyä Magic Loop -tekniikkaan, josko siitä olisi apua.


No, sukista tuli kuitenkin oikein sopivat ja muutenkin kivat. Opettelin samalla uudenlaisen tavan tehdä kantapää. En tiedä, mikä tekniikan nimi on, mutta sukka neulottiin vain putkena ja kantapää tehtiin jälkeenpäin vähän kuin lapaseen peukalo. Sikäli mukava tapa, että inhoan silmukoiden poimimista tavallisen kantalapun reunasta. Siihen jää minulla aina ruma reikärivi vaikka tekisin mitä.



Sukissa siis lankana Dropsin Fabel, puikkojen koko 3 ja silmukoita varressa 48, jalkaosassa 40.

Neulomusongelma

Minulta ei tunnu nyt lainkaan sujuvan sukkapuikoilla neulominen. Ongelmana ovat puikkojen vaihtumiskohdat, joihin jää aina löysiä silmukoita. Pöh. En muista, että tämä olisi aiemmin pahemmin haitannut, mutta nyt kyllä. Olen kyllä neulonut ohuemmasta langasta kuin aikoihin, johtuisiko siitä?

Jokaisen puikon muutama viimeinen silmukka siis jää liian löysäksi ja valmiissa neuleessa näkyy ikävästi harvoja kohtia, vaikka kuinka yritän tehdä napakkaa ja kiristää niitä viimeisiä silmukoita. Miksi ihmeessä? Miten saatte siistiä ja tasaista jälkeä sukkapuikoilla, kertokaa!

Piirustelua

Aloitin eilen kansalaisopiston elävän mallin piirustuskurssin. Voi että oli mukavaa! En ole elävää mallia juurikaan piirtänyt aiemmin, mitä nyt lasta joskus vähän yrittänyt. Mutta poikanen on niin eläväistä sorttia, että aika hankalaa se on. Hyvää harjoitusta tietysti.

Nämä tässä ovat kahden minuutin croquis-piirroksia. (Miten muuten taipuu sana croquis?) Näitä piirreltiin ensin puolisen tuntia, ja sitten tehtiin loppuaika yhtä asentoa hiilellä isolle paperille.


Olen vieläkin aivan innoissani. Näin yöllä uniakin piirtämisestä.

Se potkii!

Kyllä se potkii, olen varma siitä. Olin jo alkanut vähän huolestua kun ei mitään tuntunut vaikka raskausviikkoja on kuitenkin jo paljon. Esikoisen (hassua puhua esikoisesta, mutta kai niin voi jo sanoa?) potkuttelut tuntuivat jo pari viikkoa aikaisemmin, joten olen tässä jo tovin odotellut niitä tuttuja hipaisuja. Onpa mukava saada tämä tuleva pikkuinen asteen verran todellisemmaksi!

Meillä on sairastettu. Poitsulle tuli oksetus- ja ripulitauti, ja saimmepa me vanhemmatkin osamme mahapöpöistä. Kyllä minä muutaman kerran lähetin säälivän ja osaaottavan ajatuksen kaikille raskauspahoinvoinnista kärsiville! Olisi kai se hirveää joka päivä oksennella; jo yksi kerta vakuutti minut siitä. Onneksi tähän asti olen säilynyt pahoinvoinneitta. Onkohan se muuten naiskohtainen vai raskauskohtainen ominaisuus?

Käsityörintamalla on ollut hiljaista. Parit kotipöksyt olen pojalle ommellut vanhoista t-paidoista, mutta eipä niistä ole kuvaa näytettäväksi. Ja niin, päällystinhän minä syöttötuolin uudelleen vahakankaalla. Meillä on käytettynä ostettu Brion Hokus Pokus -tuoli, jonka pehmusteiden kankaat olivat aika kuluneet. Nyt kelpaa harjoitella syömistä pirteän keltaisessa tuolissa!