Sagittaria

Sagittaria-huivi Sisäisestä villapaidasta. Lanka luonnonvalkoinen Dropsin Alpaca. Puikot nro 5. Langan menekki n. 2 ja puoli kerää.

Neuloin kakkoskaavion 7-9 kertaa. Sekosin laskuissa jossain välissä niin pahasti, että jouduin purkamaan kolmoskaavion ensimmäisen yrityksen kokonaan kun silmukat eivät täsmänneet. Olin siis hypännyt kolmoskohtaan kakkosen puolestavälistä enkä lopusta, kuten olisi pitänyt.

Huivi on ihanan pehmeä ja lämmittävä vaikka onkin enimmäkseen pelkkää reikää. :) Jospa joku kutsuisi meidät juhliin, jotta voisin käyttää huivia...

Huivi on n. 75cm korkea ja 170cm leveä. Ihan sopivan kokoinen tuli, ei liian suuri eikä liian pienikään. Kokoa kun on niin hankala kesken neulomisen arvioida.

Paraphernaliat

Neuloin mammalle äitienpäiväksi Paraphernalia-sukat. Kantapää vain piti tehdä eri tavalla, kun en hoksannut lankaa ja mallia valitessani etteivät ne oikein sovikaan yhteen. Halusin kuitenkin väriliu'un pysyvän ehjänä tuossa palmikossa, joten tein kantapään sitten vasta lopuksi. Tämä kaikki aiheutti hieman harmitusta ja lisävaivaa ja sen että sukat melkein myöhästyivät äitienpäivästä. Lanka oli uusi tuttavuus nimeltä Zauberball, väri lienee blackberry. Tulevaisuus näyttää, miten lanka kestää käytössä ja nyppyyntyykö kovin. Pari kertaa jouduin purkamaan pätkän, ja silloin ainakin lanka oli jo ehtinyt hieman takkuuntua.

Näitä sukkia tehdessä opin

- miettimään miten langan värinvaihdot sopivat malliin

- tekemään kantapään fiksusti jälkikäteen

- silmukoinnin jalkaterän (ja kantapään) päättelykeinona

Mamma oli sukkiinsa oikein tyytyväinen, mikä tietysti ilahdutti mieltäni. Käskin ottaa sukat käyttöön turhia säästelemättä, ettei kaikki vaivani olisi mennyt hukkaan ja kaapin koristukseksi.

Äi-ti

Voi rakkaus miten ihanalta kuulostaa, kun poikanen sanoo "äi-ti!" Toissapäivänä sen ensimmäisen kerran sain kuulla. Pisara tulee silmäkulmaan ja sydäntä pakahduttaa.

Näin runoilee Immi Hellénkin:

Tahdotko nähdä ihmeen kauniin kuvan,

äiti ja lapsi kun istuvat portailla tuvan?

Mitäpä lapsen äidille kuiskaavan kuulet,

noin kun on kirkas katse ja hymyssä huulet?

Oi, hän oppinut yhden sanan on vasta,

sitä ei lakkaa kyyhkynen kujertamasta.

Sanaan siihen liittyy kaikki, mi hyvää,

kaikki mi maassa on kaunista, tunnetta syvää.

Äiti, oi, äiti, maailman kaunein sana

- se sointuu kuin ihana sävel lapsen lausumana.

Mökkeilyä

Saimme viettää vappuviikonlopun hyvien ystävien seurassa mökillä. Ilima ol ku linnummaetoo. Kerrassaan ihastuttavaa, tuumaa yksveekin.

Kuvissa näkyvät yksveen uudet samettihousut, joissa lienee hiukkasen kasvunvaraa. Matskuna hame kirppikseltä, napit ja soljet kaupasta. Niin joo, tuo keltainen paitakin on kirppikseltä. Oikea hyvän mielen ja auringon väri.

Koska edellisen postauksen takista tuli pyhätakki, täytyi lisäksi ommella vielä pihatakki. Se on tässä. Kaava Suuresta Käsityölehdestä parin vuoden takaa enkä oikein ole tyytyväinen. Malli on jotenkin kovin harteikas. Helmaan laitoin ensin ohjeen mukaisesti kuminauhan, mutta silloin takki näytti ihan tyhmältä aikuisten pusakalta joten kuminauha lähti saman tien pois. Menettelee se nyt kuitenkin ja näyttää oikeastaan ihan kivalta, kun siihen tottuu.

Kevättakki

Surauttelin poikaselle pyhätakin, Gyntherin kirjasta taasen. Ruskea osuus on kirpputorilta löytyneestä vakosamettihameesta, kiemurainen kangas ihan kaupasta ostettua, samoin kuin napit. Vuori on ohutta liukasta trikoota, jota sain taannoin yksveen mummulta muutaman metrin palan.

Takki on just passeli yksveelle käytettäväksi 10-20 asteen lämpötilassa kaupunkireissuilla ja kylässä. Siis silloin, kun on tarkoitus käyttäytyä sivistyneesti eikä möyriä mudassa ja hiekassa.

Minä niin nautin kun saan ommeltua vanhasta uutta. On palkitsevaa nähdä muuten roskiin menevän vaatteen saavan uuden elämän ihan uutena vaatteena. Vaatteet ovat uniikkeja, ei tule vastaan samanlaisia ihan joka mutkassa. Ja säästyyhän siinä rahaa, ei ollenkaan huono puoli sekään. Harmittelin joskus sitä, miten kalliita kankaat ovat kaupassa, ja miten itsetehdyt vaatteet tulevat kalliimmaksi kuin valmiina ostetut. Nyt olen valaistunut asiassa sen verran, että katselen kirpputoreja kangassilmällä. Varsinkin pikkulasten pukineita on helppo tehdä aikuisten vaatteista. Itselleni en ole vielä onnistunut tekemään mitään, harmi.

Farkut on eri kivat pöksyt!

Sain siskolta läjän vanhoja takapuolesta puhkikuluneita farkkuja. Pienempiin housuihinhan niissä riittää ainesta vielä vaikka kuinka! Gyntherin kaavoja pyörittelin ja asettelin ja onnistuihan se lopulta:

Pikkuisen harmittavasti jäi tuohon etutaskun reunaan aika ohueksi hiutunut kohta. Luultavasti kangas repeää siitä enemmin tai myöhemmin... Onneksi samalla innolla ompelin jo toisetkin haalarit, jotta on mitä vaihtaa. Toisista pöksyistä ei ole vielä kuvaa, kun mallinukke eli tuleva käyttäjä uinailee edelleen päiväunilla. (Herttinen, tähän aikaan?!?)

Tänään oli ensimmäinen kunnolla lämmin päivä tänä keväänä. Olimme hiekkalaatikolla ja yksvee söi hiekkaa minkä ehti aina kun äidin silmä vältti. Aurinko paistoi niin ihanasti, että äiti pärjäsi ilman lapasia ja poikanenkin olisi varmaan pärjännyt; kun tulimme sisälle, poikasen tassut olivat hikeentyneet ihan märiksi kurahanskoissa.

Pääsiäistossut

Tällaiset tossut valmistuivat juuri sopivasti ennen pääsiäisreissua mummolaan. Ostin kädentaitomessuilta eurolla pussillisen nahkapalasia ja kirpputorilta 50 sentillä huopuneen villapaidan. Niistä (ja pätkästä resoria) syntyi ensimmäinen versio tossuista, jotka kyllä kaipaavat vielä hieman kehittelyä. Ihan kivat, yksveekin tykkää.

Meillä on myös uusi harmooni. En vain ole saanut vielä rauhassa soittaa sillä edes yhtä laulua loppuun. Yksveen on pakko päästä vetelemään harmoonin tappeja tasan sillä sekunnilla kun äiti istahtaa soittopelin eteen. Ihan pakko.

Oikeastaan harmooni on uusi vain meille. Olen kuullut, että sen ovat mummi ja pappa saaneet kihlajaislahjaksi vuonna 1949. Sitten paljon myöhemmin se siirtyi vanhemmilleni lapsuuskotiini ja nyt meille. Uskollinen vanha kapistus toimii edelleen vallan hyvin.