Farkut on eri kivat pöksyt!

Sain siskolta läjän vanhoja takapuolesta puhkikuluneita farkkuja. Pienempiin housuihinhan niissä riittää ainesta vielä vaikka kuinka! Gyntherin kaavoja pyörittelin ja asettelin ja onnistuihan se lopulta:

Pikkuisen harmittavasti jäi tuohon etutaskun reunaan aika ohueksi hiutunut kohta. Luultavasti kangas repeää siitä enemmin tai myöhemmin... Onneksi samalla innolla ompelin jo toisetkin haalarit, jotta on mitä vaihtaa. Toisista pöksyistä ei ole vielä kuvaa, kun mallinukke eli tuleva käyttäjä uinailee edelleen päiväunilla. (Herttinen, tähän aikaan?!?)

Tänään oli ensimmäinen kunnolla lämmin päivä tänä keväänä. Olimme hiekkalaatikolla ja yksvee söi hiekkaa minkä ehti aina kun äidin silmä vältti. Aurinko paistoi niin ihanasti, että äiti pärjäsi ilman lapasia ja poikanenkin olisi varmaan pärjännyt; kun tulimme sisälle, poikasen tassut olivat hikeentyneet ihan märiksi kurahanskoissa.

Pääsiäistossut

Tällaiset tossut valmistuivat juuri sopivasti ennen pääsiäisreissua mummolaan. Ostin kädentaitomessuilta eurolla pussillisen nahkapalasia ja kirpputorilta 50 sentillä huopuneen villapaidan. Niistä (ja pätkästä resoria) syntyi ensimmäinen versio tossuista, jotka kyllä kaipaavat vielä hieman kehittelyä. Ihan kivat, yksveekin tykkää.

Meillä on myös uusi harmooni. En vain ole saanut vielä rauhassa soittaa sillä edes yhtä laulua loppuun. Yksveen on pakko päästä vetelemään harmoonin tappeja tasan sillä sekunnilla kun äiti istahtaa soittopelin eteen. Ihan pakko.

Oikeastaan harmooni on uusi vain meille. Olen kuullut, että sen ovat mummi ja pappa saaneet kihlajaislahjaksi vuonna 1949. Sitten paljon myöhemmin se siirtyi vanhemmilleni lapsuuskotiini ja nyt meille. Uskollinen vanha kapistus toimii edelleen vallan hyvin.

Tylsä lista

Kamera on rikki. Ei ole kuvia. Mutta edellisen käsityöpostauksen jälkeen olen neulonut ainakin nämä kaikki:

- neljät naisten minivartiset kotisukat Fabelista

- yksveelle villasukat ja lapaset Alpacasta

- viisi tiskirättiä jämäpuuvilloista (loistojuttu!)

- yksveelle raidallinen slipoveri Alpacasta

- yksveelle kaksi konehuovutettua hattua hahtuvalangasta (ensimmäisestä tuli liian pieni)

- vauvan pitsineuleinen nuttu ja tossut (koko 44cm) Alpacasta

- säärystimet yksveen mummulle Big Fabelista

Tykkään hirveästi kun Jyväskylässä on lankakauppa joka myy lähes kaikkia Dropsin lankoja. Onnea ja menestystä jatkossakin, Poppeli!

Laputtaa vai taputtaa?

Olipa tässä eräänä päivänä hiukan hermot tiukalla eräällä äidillä. Riiviölapsi tuntui tahallaan kulkevan vain hölmönhommasta toiseen; kirjahyllystä kirjat alas, tietokoneen hiiri ja näppäimistö lattialle, äidin neulomuslangat solmuun (no, se oli kyllä äidin oma vika kun jätti ne pienen käden ulottuville). Äiti sitten kiukkuisena lennätti riiviön pois vessasta pönttöä lorkkimasta ja tiuskaisi: "Nyt ala laputtaa!" Arvatkaas mitä lapsi teki? Alkoi tietenkin naama naurussa taputtaa käsiään yhteen. Eipä voinut äiti muuta kuin nauraa höpsölle lapselleen, ja siihen suli äidin kiukkukin kokonaan. Loppupäivästä tulikin sitten paljon kivempi kuin aamu oli ollut.


Pitipä minunkin vähän kokeilla Poladroidia. Kiva lelu.

Rauhallista joulua ynnä kaikkea hyvää uudelle vuodelle

Tekee kipeää

Äitinsä itkua kuullut ei;
lempeä tuuli häntä vei.
Valkeat taivaat kuiskivat:
tulkaa, enkelit kauneimmat.

Arvi Kivimaa


Pieni poikamme siunattiin hautaan 19.12.2008. Edelläolevan runon äitini kirjoitti kauniiseen enkelikorttiin, jonka aion laittaa kehyksiin pieneksi tauluksi. Hautajaisia edeltävä päivä oli hirveän vaikea, mutta saman päivän iltana sain kokea ymmärtäväni jotain tärkeää: hautaan menisi vain lapsemme ruumis, kuollut kuori. Rakas pikkuisemme on oikeasti jossain ihan muualla, paikassa jossa hänellä on hyvä olla. Eikä minua enää ahdistanut ajatus haudasta.

Itseäni suren tietysti edelleen. Käsivarteni kaipaavat saada vauvan tuuditeltavakseen, syli tuntuu tyhjältä. Suren lasta, jota en koskaan saa nukuttaa rinnalleni. Itken lasta, jota en koskaan opi tuntemaan. Kaipaan lasta, joka ei koskaan tule kietomaan käsiään kaulaani.

Kyynelet eivät tunnu ehtyvän koskaan.

Tuonen lehto, öinen lehto

Tuonen lehto, öinen lehto,
siell’ on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.

Siell' on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
kaitsea Tuonelan karjaa.

Siell’ on lapsen lysti olla,
illan tullen tuuditella
helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla,
kultakehdoss’ kellahdella,
kuunnella kehrääjälintuu.

Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala mailma.